Kauneuden kuvaaminen on ajassamme tabu
Luonnosta löytyy monia asiota
Annanollin taiteessa loistavat värit. Värikokemus ja –aistimus, kuten keväisen koivun kuvaaminen metsässä, on ollut hänelle aina helppoa, kohteen siirtäminen maalaukseksi ja taiteeksi. Hänelle tärkeät kasvit, kukat ja luontokokemukset ovat siirtyneet taidehistoria taustanaan kankaalle eri materiaalien kautta. Suhde luontoon tulee Annanollille myös materiaaleista ja niiden sommittelusta.
Annanolli on aikaisemmin maalannut paljon munatemperalla. Itse valmistettuihin temperaväreihin pigmentti raaka-aineet löytyvät luonnosta tai jopa keittiön kaapista.
-Otan välineeksi puutikun tai oksankarahkan ja lähden tuottamaan sillä viivaa. Se on luonnon oma väline, joka synnyttää ja tuottaa tietynlaisen, ihan erityisen jäljen, jota ei voi täysin hallita. Siinä viivan piirtäminen kääntyy niin, että viiva vie ja alkaa kuljettaa minua, ja minä seuraan, mihin se haluaa viedä minua ja mitä viiva haluaa kertoa. Tämä on piirustuksessa minun flow-tilanteeni.
Luonnosta löytyy aina hyvin paljon vastaavuuksia, kuten vastaväripareja esimerkiksi punainen-vihreä sekä muotoja kuperia ja koveria eli vastavuoroisuus ja tasapaino säilyy. Esimerkiksi kultaisen leikkauksen mukaiset lukusarjat löytyvät kasvin tai puun oksasta. Luonto varioi itseään, taiteilija opastaa...
-Luonto on vaikuttanut eri tavalla ihmisiin ja eri yhteiskunnan aikoina. Luontoa on Annanollin mukaan haluttu kuvata taiteessa hyvin monella tavalla ja sitä on kuvannut lähes jokainen taiteilija. Esimerkiksi kultakauden mestareista Akseli Gallen-Kallela kuvasi suomalaista luontoa, yhteistä menneisyyttä ja tulevaisuutta. Helene Schjerfbeck kuvasi omenia tai lokakuista näkymää järvellä ja niiden värisävyjä. Pekka Halonen oli hyvä kuvaamaan keväthankia ja valoa.
Kukista löytyy monia aiheita
Miten Annanolli valitsee teostensa aiheet luonnosta? Esimerkiksi kukat ovat hänestä kauniita, mutta niissä häntä kiinnostaa erityisesti rakenne ja se miten ne syntyvät.
-Kukka itsessään ja sen muoto voi olla todella haastava ja vaikea kuvata niin, että se olisi ilmava, kuten eläinkunnassa, dynaaminen ja rento. Sitä kautta tulee luonnon ja sen kuvaamisen kauneus.
Kukka-aiheessa voi olla joku kiinnostava värisävy tai ympäristö, josta kukat erottuvat tai niihin tulee valo jollain tavalla. Annanollin työhuoneen seinällä entisen Nikkilän mielisairaalan tiloissa on maalaus, jonka aiheen hän sai keväällä Sipoon Karhusaareen mennessään. Jättömaassa oli virtaavaa, tummaa vettä. Maasta nousi kirkkaan keltainen kullero, joka lähtee maalauksessa loistamaan tummassa pohjassa.
-Siinä on ruman kaunista eli tumma vesi, mutta kullero muuttaa maiseman ihan erilaiseksi. Nämä ovat vastakohtia, jotka kiinnittävät huomion. On värisävyt, kontrastit ja ympäristö, joka voi olla hyvin kahtia jakautunut.
Jopa villiyrtit ja rikkakasvit tien pientareella ovat Annanollille merkityksellisiä. Niitä hän piirtää ja maalaa, ja näkee niissä mielenkiintoa niin sanotusti arvottoman elementin kohtaamisena.
Hän naurahtaa muistolle Ranskan residenssistä, missä hän luonnosteli tienvarren rikkakasveja. Paikallinen nainen tuli juttelemaan ja totesi: ”Siitä tulee hieno, mutta miksi teet rikkakasveista noin ison maalauksen. Eikö kannattaisi tehdä jostain merkityksellisestä, kun olet noin hyvä maalari.”
